tiistai 14. maaliskuuta 2017

How Far I'll go


Lumet on jo melkeen sulaneet sekä päivisin alkaa olemaan plussa-asteita. Boriskaan ei tarvitse enään aina villapaitaa saatika tutise jos vähän kastuu lumessa temmellyksessä. Kevät tulee hyvää vauhtia, tälläkertaa toivonmukaan.

Bamsun kanssa ollaan käyty nyt kerran tokotreeneissä josta jäi tosi hyvä vaikutelma. Ollaan tosi tervetulleita, vaikka vetäjä suositteli meille enemmänkin valkkuryhmää kun tuota vähän sekalaisen seurakunnan kokoomaa. Tällähetkellä treenikavereista löytyy niin pentuja alkeineen kuin jo kauemmin tokoilleita aikuisia koiria. Yritin havainnoillistaa kouluttajallemme että Bamsu alkaa haukkua seuruussa kun vaihdan kävelystä hölkkään, arvatkaapa pari kertaa haukkuko se kertaakaan.. Joskus jätettiin sen treenaaminen vähän sivuun ja keskityttiin toisiin asioihin, niin jotenkin tässä itsekseen se on sisäistänyt sen ettei haukuta vaikka ohjaaja hölkkääkin. Jännä toisaalta, mutta vahvisteltiin sitten vaan koenomaisia seuruuliikkeitä. Bamsu oli ihan mahti ja super. Kokeiltiin vielä loppuun pientä paikkista joka oli itseltäni tosi iso moka. Bamsu ei oikein tohdinnut mennä pakkasillassa jäiselle maalle ja meni paikkamakuuseen hieman vastahakoisesti. Lisäksemme toinen koira harjoitteli myös paikkista, joka kutsuttiin ennen Bamsua ohjaajan luokse. Bamsu lähti myös ja oli jotenkin hämillään koko liikkeen ajan. Oma mokani, otin ehkä liikaa kerralla sen kanssa. Lopuksi tehtiin majan puukuistilla pientä maahanmeno/seisomis hissiliikettä joka meni hienosti. Sen jälkeen otin pienen paikkispätkän niin että olin koiran edessä ja koko makuu kesti muutaman sekunnin ja palkkasin. Koira oli ihan eri mielentilassa, hyvässä sellaisessa. Siihen oli hyvä lopettaa oma treeni.

Tänään katselin kaverin kanssa cruftsien kokoomaa ja aina kerta toisensa jälkeen jaksan ihastella varsinkin ns. Urheilulajien suorituksia. Flyball on oma henkilökohtainen suosikki ja hieman hymyillytti nähdä yhdessä joukkueessa whippet. Olihan sillä ihan erilainen tyyli mennä niiden bortsujen seassa, mutta ei missäännimessä huono. Hieman tuli vilkaistua myös näyttelyitä jotka oli positiivinen yllätys! Utility-ryhmästä oli ehdustamassa mahtin näköinen villakoira jonka tuomari kopeloi ihan läpikotaisin. Taidettiin siinä jotain selittääkin että trimmistä huolimatta tuomari kokeilee etuosan jne perusteellisesti. Hienoja koiria oli kyllä kaikki, villakoira kyllä hymyillytti. Kiva nähdä että tuommoinen näyttelyvoittaja villiskin on kuitenkin kuoren alla samanlainen pieni ilopilleri mitä omakin on.

Katseliko meidän lukijoista kukaan cruftseja? Löytykö lempparistreameja, hienoja koiria, mahti agisuorituksia?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Höpötystä


Pakko tähän alkuun mainita, että Boriksen olo silminnähden helpottui ravaamisesta ja venyttelystä. Ollaan sen jälkeen lenkkeilty vaan irti ja pistin sille tuplakerroksen vaatetta. Tänään oikeen ilahduin kun takaisin kotiin vanhemmiltani kävellessä tajusin ettei se peitsannut koko matkalla yhtään! Ihana nähdä taas tuota sen lennokasta ja hypähtelevää ravia. Pitää varoa enemmän näin liukkailla keleillä tota jumiin menemistä kun tuntuu olevan sille jotenkin sit herkkä. Pitäisi tossutkin noille väkertää, meille ei oo sopinut yhtään ne Rukan tossut mitkä joskus ostin. Bamsu tarponut ne piloille.. Niistä on mennyt kaikki istuvuus ja tarrapinta on kulunut niin että jos sille menee vähänkin lunta väliin, tossut aukee ja sit niitä saa noukkia parin metrin välein jostain kinoksista.. Juu ei.

Ensi viikonloppuna ois hauskan kuulonen talvirieha mihin vois mennä näidenkin kanssa. Paikalla on mätsäriä ja viehejuoksua. Tekis mieli ilmottaa Boris viehejuoksuun, mutta matka on sata metriä.. Borikselle tulis varmaan jossain neljänkytä metrin kohalla ikävä mamia.. :D Muutenkin oon tässä kattellut vähän mätsäreitä ja toko kokeita mihin voisi suunnata keväämmällä. Boriksenkin kanssa menin lupaamaan että startataan Rally Tokon alossa tänävuonna, mitä sitä tulikaan luvattua. Hiihtokelit ois ihan mahtavat ja otolliset, mutta en nyt uskalla mennä kummankaan kanssa vedättämään. Ettei Boris vedä lisää jumiin tai että Bamsun selkä kipeydy. Onhan meillä tässä kuitenkin muutakin omaa talviriehaa, lenkkeillään jäällä vielä kun voi ja nautitaan auringon lisääntymisestä.

Sit vielä hihna-asiaa! Mua on alkanut ärsyttään koirien nahkahihnojen pituus, varsinkin kun ei meillä oo oikeesti tarvetta kaksmetrisille hihnoille. Tykkään pyöröhihnoista, mutta semmosia pyöröhihnoja on vaikea löytää mitkä oikeesti kestää. Meillähän oli hurtan hihnat aluksi, mutta jos hihna alkaa purkautumaan vuoden käytön jälkeen se on ehdoton nou. Eli mitä vaatesuunnittelija opiskelija tuumaa? No eikun narua ostamaan, lukot tilaukseen ja tehdäämpä sitten itse hihnat. Tuleepahan hienot ja mieluisat! Näin pintrestissä linkin jossa oli kivan näköinen ohje hihnan tekoon aion käyttää varmaan sitä tai sitten samaa tekniikkaa kanihihnojen kanssa. Muutenkin kyllä toi pinterest on ollut ihan suosikki kaikkien aktivointijuttujen kanssa, sekä herkkuohjeiden. Suurinta osaa herkkuohjeista en kyllä ymmärrä kun ainesosat on semmoset että itsehän ne napsisin menemään. Koiranherkkuja joihin tulee maapähkinävoita, banaania ja marjoja... Kuinka moni nyt tommosia raaskii koiralle antaa. Lisäksi, koirat varmasti arvostaa enemmän jotain hieman hmmh.. Lihaisempaa. Ootteko tekin nähnyt ehkä vähän hupaisia bongauksia pinterestistä koirille? Esim tämä aiheuttaa pientä hilpeyttä, itselle voisin tehdä naposteltavaksi.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Borisko vaisu


Boris on ollut vähän aikaa ei niin oma itsensä.
Päätin tästä nyt blogiin avautua, kun kerta mahis on ja saan ehkä huolta purettua. Eli siis. Kaikki alkoi siitä kun pari viikkoa sitten Boris tuntui olevan haluton istumaan. Koirat aina istuu ennen uloslähtöä oven edessä ettei mennä millään kolmannen maailmansodan rynnäköllä ulos. Tää on meidän rutiini jonka avulle ulos lähtemisestä on tullut kiva, rauhallinen ja miellyttävä tapahtuma. Pyysin sitä istumaan, ei mitään. Koira vaan kattelee että no mitä.Pyysin uudestaan, ei vieläkään. Vängättiin Boriksen kanssa ihan siis pelkästä istumaanmenosta muutamia minuutteja, kun ennen tää on ollut ihan rutiini johon ei ees tarvi liittää käskysanaa. Vähän niinkun ruokin koiria ja ne menee automaattisesti istumaan kun otan kupit kaapista. Loppujenlopuksi Boris meni sitten kuitenkin istumaan vaivalloisen näköisesti.

Ihmettelin tätä käytöstä ja huomasin sen jäävän lenkeillä jälkeen välillä sekä haistelevan tosi paljon. Sillon mietin että no lähistöllähän saattaa olla juoksunarttu ja Boris on ajatuksissaan, ehkä sen takia se on ollut haahuilevan oloinen. Koko asia vähän sivuuntui kunnes yksi päivä aloin kiinnittämään huomiota sen kävelyyn, takapää tavallaan keinuu mutta koko koira on jäykän oloinen. Kylmä? Lisää vaatetta liskaan ulkona, mutta eihän sillä voi olla sisällä kylmä? Tänäänkin se metsälenkin jälkeen vaan peitsasi ja oli jäykän olonen. Oltiin porukoilla ja ennen kun olin avannut suutani Boriksesta äitinikin kysyi että onko Boris vaisu vai tosi väsynyt. Tuo on tosi ohimenevää ja outoa käytöstä. Boris joka on aina semmonen jokapaikan höylähepuli on vaisu. Tai no siis, Boriksen vaisu on se että se ei hyppää yhtä metriä ilmaan ja kilju kun joku tulee kotiin, eikä seuraa joka huoneeseen rapsujen ja sylin toivossa. Tänään se vaan makasi sohvalla. Vaikka muut menivät keittiöön syömään isän synttäripäiväkakkua, Boris vaan makasi sohvalla kerällä. Voihan se olla että näillä liukkailla keleillä sillä on vaan jumia, sekin kävi mielessä. Viimeviikkoisissa treeneissä se oli kuitenkin tosi super eikä ollut mitään ihmeellisyyksiä, metsässäkin painoi tapansa mukaan muiden koirien kanssa oikein etevästi. Tänään tehdäänkin ennen nukkumaanmenoa venyttelyä ja huomenna reipas hihnalenkki, jos saisi semmosen kevyen ravin päälle ja tarpeeksi tosiaan sitä vaatetta niskaan myös. Onhan täällä tosi liukasta, ei jumi voisi olla mitenkään epätodennäköinen vaihtoehto. Boriksen sisaruksilla ei oo kaikilla ollut ihan priimoja luustokuvauksia, joten tietty käy ne huonommatkin vaihtoehdot mielessä.

Borishan on menossa terveystarkkeihin lähiaikoina, tämän kuun aikana. Klinikka johon ollaan menossa ei ota selkiä virallisena valitettavasti, mutta otan ne sitten ep. vir. Pakko kuitenkin läpivalasta tuo, ihan munkin mielenrauhan takia ja ollaanhan sitä kokoajan oltukin kuvauttamassa. Molemmat koirat pitäisi varmaan käyttää fyssarillakin tässä jossain välissä, Bamsun on ihan hyvä käydä välillä näytillä selkänsä takia ja Boris nyt näiden takia.

maanantai 6. helmikuuta 2017

We are back !


Hurja kirjoitusinto, koirien kanssa kaikenmoista eikä mitään paikkaa mihin kirjoitella kuulumisia. Mitä siis tehdä?

No nostetaan vanha blogi henkiin tietysti! Voi että mulla onkin ollut kauhea ikävä koirabloggaamista. Kaniblogissa on ollut jo vähän aikaa juttua tasaisemmin, mutta tämä jäänyt ihan unholaan. Mietin jo teenkö uuden kokonaan, mutta päätin että vanha saa nostaa päätänsä nyt. Löytää meidän vanhatkin lukijat perille paremmin. Ulkoasua väkersin pari päivää ja mikään ei tuntunut miellyttävän. Kyselin jo muiltakin että hei, teetkö ulkoasuja tilauksesta. Sitten tuli pieni inspis ja toteutin nykyisen. Halusin että ulkoasu olisi ajaton eikä sitä tarvitsisi vaihtaa, paitsi sitten viimeistään kun alkaa kyllästyä oma silmä ja tulee uusi inspis. Näillä siis mennään.

Mitä meille sitten kuuluupi? No Bamsuhan on nyt nelivuotias (Oppimaan innokas) Ja Boris on kolmen. Kauheeta, mun mielestä Boris on aina 10kk ja Bamsu 1v. Tosiaan, koiria parhaassa iässä. Boris ei oo yhtään rauhottunut, paitsi satunnaisesti treeneissä. Bamsua ei voi kutsua enään pikkuvanhaksi vaan kypsäksi. Asutaan koirien kanssa kaksiossa Nokialla kera kahden pupusen ja herppien. Ihan mukavaa seutua lenkkimaastojen kannalta. Myös paikalliselle koiraseuralle tuli vihdoin laitettua kyselyä tokopaikasta mulle ja Bamsulle. Muuten ollaan aika satunnaisesti kavereiden kanssa treenattu ja yksikseen. Koirakaverit tuntuu olevan vähän vähissä, mutta onneksi noilla on toisensa. Kahden koiran plussia, leikittävät toinen toistaan. (wink wink pirkanmaalaisille lukijoille muuten)

Omistajalla kauheeta pentukuumetta pukkaa. Ei voi kuitenkaan ottaa vielä, vaikka niiiin mieli tekisi ottaa pieni pennunpalleroinen tähän pyörimään. Oon päättänyt että kolmatta koiraa ennen kun tähän talouteen tulee autokortti sekä auto. Treenimahdollisuudet varmaan kaksin, kolminkertaistuu heti kertaheitolla ja koirien kanssa pääsee kulkemaan aikalailla sinne mihin osaa ajaa. Semmoset #goals heti alkuun. Onko muut huomannu saman ilmiön vähän syrjempään muuttaessa? Aika kulttuurishokki itselle, oltiin niin Tamperelaistuttu.

Me varmaan tästä hypätään taas bloggaamisen maailmaan ihan kasuaalisti sen kummempia turisematta, adiöö terv. Bamsu ja Boris